|
Skunk
Liittynyt: 8.6.2008 11:39
|
 Re: Pelikulman aktiivikäyttäjät
Hyvät maanmieheni Seison tässä tänään nöyränä tulevan tehtävämme edessä. Olen kiitollinen osoittamastanne luottamuksesta ja syvästi tietoinen esi-isiemme tekemistä uhrauksista. Kiitän presidentti Bushia hänen palveluksestaan maallemme sekä hyvästä yhteistyöstä vallanvaihdoksen aikana.
Presidentinvalan on nyt vannonut yhteensä 44 amerikkalaista. Puheita on pidetty vaurastumisen ja rauhan kausien aikana. Välillä synkät pilvet ja myrskyt ovat kuitenkin varjostaneet virkavalan vannomista. Näinäkin hetkinä Yhdysvallat on jaksanut eteenpäin. Se ei ole ollut vain maan korkeimpien johtajien taitojen ja näkemysten ansiota. Se on ollut seurausta myös siitä, että kansamme on säilyttänyt uskonsa esi-isiemme ihanteisiin ja pysynyt uskollisena maamme perustaneille asiakirjoille.
Näin on ollut. Tähän on myös tämän amerikkalaisten sukupolven kyettävä. On selvää, että olemme keskellä kriisiä. Kansakuntamme sotii laajoja väkivallan ja vihan verkostoja vastaan. Talouselämämme on kärsinyt pahoin, mikä on joidenkin osalta seurausta ahneudesta. Se johtuu kuitenkin myös siitä, ettemme ole osanneet tehdä vaikeita ratkaisuja emmekä viedä maatamme kohti uutta aikakautta. Koteja ja työpaikkoja on menetetty, yritykset panneet lapun luukulle. Terveydenhoitomme on liian kallista, koulujärjestelmämme ei ole kattava, ja joka päivä saamme lisää tietoa siitä, että energiankäyttömme vahvistaa vihollisiamme ja uhkaa planeettaamme.
Nämä seikat kertovat kriisistä tietojen ja tilastojen valossa. Vaikeammin mitattavissa mutta silti merkittävää on se, että luottamus on hiipumassa maassamme. Meitä kaivertaa pelko siitä, ettei maamme taantumista voida estää ja että tulevan sukupolven voi olla pakko tinkiä tavoitteistaan.
Tänään sanon teille, että haasteet ovat todellisia. Ne ovat vakavia ja niitä on monia. Niitä ei ratkaista helposti eikä nopeasti. Olkaa kuitenkin varmoja siitä, että ne vielä ratkaistaan. Tänä päivänä olemme yhdessä koska valitsimme pelon sijaan toivon ja selkkauksen ja eripuran sijaan yhtenäisyyden. Tänä päivänä teemme pesäeron niihin pikkusieluisiin kaunoihin, katteettomiin lupauksiin, syyttelyyn ja kuluneisiin iskulauseisiin, jotka liian pitkään ovat olleet poliittisen elämämme rasitteina. Olemme yhä nuori kansakunta, mutta kuten pyhä kirja sanoo, on aika jättää lapsellisuus syrjään. On aika vahvistaa yhteishenkeä, korostaa positiivista historiaamme, välittää eteenpäin tuota arvokasta lahjaa ja jaloa ajatusta, joka on kulkenut sukupolvelta toiselle: Jumalan lupausta siitä, että kaikki ovat tasa-arvoisia ja vapaita ja että kaikki ansaitsevat mahdollisuuden tavoitella mahdollisimman onnellista elämää.
Tunnustamme maamme suuruuden tietoisina siitä, että se ei ole itsestäänselvyys. Se täytyy ansaita. Matkaamme eivät ole kuuluneet oikopolut eivätkä kompromissit. Se ei ole ollut heikkojen matka: niiden, jotka laiskottelevat mieluummin kuin työskentelevät tai jotka tavoittelevat vain vaurautta ja kuuluisuutta. Pikemminkin se on ollut riskinottajien ja toiminnan ihmisten matka. Jotkut ovat saaneet siitä kunniaa, mutta yleensä nuo naiset ja miehet ovat uurastaneet näkymättömissä. He ovat kuljettaneet meitä vaikealla polulla kohti vaurautta ja vapautta.
Meidän puolestamme he pakkasivat vähät tavaransa ja matkasivat yli valtamerien paremman elämän toivossa. Meidän puolestamme he uurastivat ja asuttivat lännen, kestivät ruoskaniskut ja kyntivät kovaa maata.
Meidän puolestamme he taistelivat ja kuolivat Concordissa, Gettysburgissa, Normandiassa ja Khe Sahnissa.
Kerta toisensa jälkeen he ponnistelivat, uhrautuivat ja tekivät työtä kädet vereslihalla, jotta meillä olisi parempi elämä. Heille Amerikka oli enemmän kuin yksittäisten pyrkimysten summa, enemmän kuin syntyperän, varakkuuden tai puolueiden erot. Tätä matkaa jatkamme tänään. Olemme yhä maailman vaurain ja vahvin maa. Työläisemme ovat yhtä tuottavia kuin silloin, kun kriisi alkoi. Olemme yhä yhtä kekseliäitä ja tarvitsemme tavaraa ja palveluja yhtä paljon kuin tähänkin asti. Kapasiteettimme ei ole pienentynyt. Mutta paikoillaan polkemisen aika, itsekkäiden etujen puolustamisen ja vaikeiden päätösten lykkäämisen aika on taatusti ohi. Tästä päivästä lukien meidän täytyy ottaa itseämme niskasta kiinni, kääriä hihat ja alkaa taas muokata Amerikkaa uudelleen. Minne vain katsommekin, tehtävää on paljon. Talouden tila vaatii rohkeita ja nopeita toimia, ja me toimimmekin - emme vain luodaksemme uusia työpaikkoja vaan myös uutta kasvupohjaa. Rakennamme katuja ja siltoja, sähköverkkoja ja digitaaliyhteyksiä, jotka ruokkivat kaupankäyntiä ja pitävät yhteyksiämme yllä. Palautamme tieteen sen ansaitsemaan asemaan ja käytämme tekniikan ihmeitä parantaaksemme terveydenhoitoa ja laskeaksemme sen kustannuksia. Valjastamme auringon, tuulen ja maan antamaan energiaa autoillemme ja tehtaillemme. Teemme opinahjoistamme sellaisia, että ne vastaavat nykyvaatimuksia. Pystymme kaikkeen tähän. Tämän kaiken me teemme. Eräät kyseenalaistavat kunnianhimoiset hankkeemme ja sanovat, ettei järjestelmämme kestä liian suuria suunnitelmia. Heidän muistinsa on lyhyt. He ovat unohtaneet, mihin tämä maa on jo pystynyt ja mitä vapaat naiset ja miehet voivat saada aikaan, kun mielikuvitus yhdistetään yhteisen päämäärän tavoitteluun ja välttämättömyyden pakko urheuteen. Kyynikot eivät ymmärrä, että maa heidän jalkojensa alla on liikahtanut - että meitä niin pitkään riivanneet kuluneet poliittiset argumentit eivät enää päde. Tänä päivänä emme kysy, onko hallituksemme liian pieni vai liian suuri, vaan toimiiko se vai ei - auttaako se perheitä löytämään työtä ja saamaan kunnon palkkaa, ansaitsemaansa terveydenhoitoa, arvokkaita eläkepäiviä. Kun vastaus on myöntävä, aiomme jatkaa. Kun vastaus on kieltävä, ohjelmat lopetetaan. Niille meistä, jotka hallinnoivat julkisia varoja, heitetään haaste - rahoja on käytettävä viisaasti, huonot käytännöt on heitettävä romukoppaan ja liiketoimintaa on harjoitettava kirkkaassa päivänvalossa - koska vain siten voimme palauttaa kansan ja sen hallituksen välisen elintärkeän luottamuksen.
Meidän ei tarvitse myöskään kysyä, ovatko markkinat hyvästä vai pahasta. Markkinoiden valta tuottaa vaurautta ja laajentaa vapauden piiriä on vertaansa vailla, mutta tämä kriisi on palauttanut mieliimme sen, että ilman tarkkasilmäistä valvontaa markkinat voivat suistua syöksykierteeseen - ja ettei kansa voi menestyä pitkään silloin kun se suosii vain varakkaita.
Talouselämämme menestys on aina ollut riippuvainen muustakin kuin pelkästä bruttokansantuotteenne suuruudesta: vaurauden jakaantumisen asteesta, kyvystämme tarjota mahdollisuuksia jokaiselle halukkaalle - ei hyväntekeväisyyden merkeissä, vaan koska se on varmin polku kohti yhteistä hyvinvointia.
Mitä tulee yhteiseen puolustuskykyymme, hylkäämme vääränä pakkovalinnan turvallisuutemme ja ihanteidemme välillä. Kansakuntamme isät kohtasivat vaaroja, joita kykenemme tuskin kuvittelemaan, ja vaaran uhatessa he kirjoittivat perustuslain varmistaakseen lain ja ihmisoikeudet, perustuslain, joka lunastettiin sukupolvien verellä. Nuo ihanteet valaisevat maailmaa yhä, emmekä luovu niistä pelkästä mukavuudenhalusta. Sanon nyt kaikille tätä lähetystä katseleville kansoille ja hallituksille suurimmista pääkaupungeista pienimpiin kyläpahasiin, jollaisessa oma isäni syntyi: tietäkää, että Amerikka on ystävä jokaiselle kansalle ja jokaiselle miehelle, naiselle ja lapselle joka tavoittelee rauhallista ja ihmisarvoista tulevaisuutta, ja että olemme taas kerran valmiita ottamaan ohjat. Muistakaa, etteivät meitä edeltäneet sukupolvet päihittäneet fasismia ja kommunismia vain ohjusten ja tankkien avulla vaan myös lujien liittoutumien ja kestävän vakaumuksen turvin. Edeltäjämme ymmärsivät, ettei pelkkä voima voi suojella meitä eikä se anna meille oikeutta tehdä mitä haluamme. Sen sijaan he tiesivät, että voima kasvaa oikein käytettynä. Turvallisuutemme perustuu oikeutettuun asiaamme, esimerkkimme voimaan, nöyryyden ja maltillisuuden hillitseviin luonteenpiirteisiin.
Me olemme tuon perinnön vartijoita. Nuo periaatteet ohjenuoranamme voimme taas kerran kohdata uudet haasteet, jotka vaativat entistä suurempia ponnistuksia - vielä mittavampaa yhteistyötä ja ymmärrystä kansojen välillä. Aloitamme vastuullisen vetäytymisen Irakista, jonka jätämme sen oman kansan hoiviin, ja hankimme vaivalla ansaitun rauhan Afganistaniin. Työskentelemme uupumatta vanhojen ystävien ja entisten vihollisten kanssa kutistaaksemme ydinaseiden vaaraa ja häädämme loitolle kuumenevan planeetan uhkakuvan. Emme aio pyydellä anteeksi elämäntapaamme emmekä lakkaa puolustamasta sitä. Niille, jotka pyrkivät päämääriinsä harjoittamalla terroria ja teurastamalla viattomia, sanon tämän: henkemme on vahvempi, eikä se murru. Olemme täällä teitä pidempään, ja me päihitämme teidät.
Me nimittäin tiedämme, että monenkirjava perimämme on voimavara, ei heikkous. Olemme kansa, johon kuuluu kristittyjä ja muslimeja, heprealaisia ja hinduja - sekä ateisteja. Meitä muovaavat kaikki kielet ja kulttuurit kaikista maailman kolkista. Olemme maistaneet sisällissodan ja erottelun katkerasta maljasta ja kohonneet tuon pimeän aikakauden keskeltä vahvempina ja yhtenäisempinä, emmekä niin ollen voi olla uskomatta, etteivätkö vanhat riidat jonain päivänä unohtuisi. Uskomme, että roturiidat hälvenevät pian, että maailman kutistuessa yhteinen ihmisyytemme astuu pian näyttämölle ja että Amerikan on esitettävä oma osansa uuden rauhan aikakauden tuomiseksi maailmaan.
Muslimimaailmalle etsimme uutta tietä eteenpäin yhteisten intressien ja molemminpuolisen kunnioituksen pohjalta. Niille maailman johtajille, jotka pyrkivät kylvämään eripuraa tai syyttämään yhteiskuntansa epäkohdista länsimaita: tietäkää, että kansanne tulee arvioimaan teidät sen pohjalta mitä pystytte rakentamaan eikä sen pohjalta, mitä pystytte tuhoamaan. Niille, jotka takertuvat valtaan korruption, petoksen ja toisinajattelevien vaientamisen avulla: tietäkää, että aikanne on ohi. Ojennamme silti teille yhä kätemme, jos suostutte avaamaan omanne nyrkistä.
Lupaamme seistä köyhien maiden kansalaisten rinnalla saadaksemme maatilat kukoistamaan ja puhtaat vedet virtaamaan, ravita nälkiintyneitä kehoja ja ruokkia janoisia mieliä. Ja meidän kaltaisillemme suhteellisen vauraille kansoille sanomme, ettemme enää voi ummistaa silmiämme rajojemme ulkopuolella rehottavalta kurjuudelta emmekä voi kuluttaa maailman luonnonvaroja piittaamatta seurauksista. Sillä maailma on muuttunut, ja meidän on muututtava sen mukana.
Kun pohdimme edessämme avautuvaa tietä, muistamme nöyrän kiitollisina niitä urheita amerikkalaisia, jotka tälläkin hetkellä partioivat kaukaisilla aavikoilla ja etäisillä vuorilla. Heillä on tänä päivänä meille jotain sanottavaa aivan kuin niilläkin kaatuneilla sankareilla, jotka kuiskivat meille Arlingtonin hautausmaan mullasta ajasta aikaan. Kunnioitamme heitä koska he ovat vapautemme vartiomiehiä, mutta myös siksi, että heissä henkilöityy palveluksen henki: halu uskoa johonkin omaa itseä suurempaan. Ja silti, juuri tällä hetkellä - hetkellä, joka määrittää kokonaisen sukupolven - meidän kaikkien on pakko sisäistää juuri tuo henki.
Sillä huolimatta kaikesta siitä, mitä hallitus pystyy tekemään ja mitä sen on pakko tehdä, tämän maan tulevaisuus riippuu viime kädessä Amerikan kansan uskosta ja päättäväisyydestä. Vaikeimpien aikojemme ylitse meidät auttaa se hyväntahtoisuus, joka majoittaa tuntemattoman patomuurien pettäessä, se epäitsekkyys, jolla työläinen mieluummin vähentää omia työtuntejaan kuin antaa työtoverinsa menettää työnsä. Se on palomiehen rohkeutta juosta savun täyttämään porraskäytävään, mutta myös vanhemman halua hoitaa lastaan hyvin: juuri nämä lopulta ratkaisevat tulevaisuutemme. Vastassamme olevat haasteet saattavat olla uusia, samoin välineemme käydä niitä vastaan. Menestyksemme avaimena olevat arvot - kova työ ja rehellisyys, urheus ja oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus ja avoin mieli, lojaalius ja isänmaallisuus - ovat yhä ennallaan. Ne ovat tosia.
Ne ovat olleet kehityksen hiljainen taustavoima koko historiamme ajan. Vaaditaan siis paluuta noiden totuuksien äärelle. Meiltä vaaditaan nyt uutta vastuullisuuden aikakautta - jokaisen amerikkalaisen on tunnustettava, että meillä on velvollisuuksia itseämme, maatamme ja maailmaa kohtaan. Ne ovat velvollisuuksia, joita emme hyväksy vastahakoisesti vaan otamme vastaan ilolla lujina siinä uskossa, ettei ihmisen henkeä tyydytä mikään niin hyvin eikä ihmisluontoa kuvaile mikään yhtä kuvaavasti kuin se, että annamme kaikkemme vaikean tehtävän suorittamiseen. Tämä on kansalaisuuden hinta ja lupaus.
Tämä on luottamuksemme lähde - varma usko siihen, että Jumala kutsuu meitä muovaamaan epävarmaa kohtaloa. Tämä on vapautemme ja uskomme perimmäinen merkitys - se, miksi kaikkia rotuja ja uskontokuntia edustavat miehet, naiset ja lapset kokoontuvat tälle loisteliaalle aukiolle ja miksi mies, jonka isää ei 60 vuotta sitten olisi ehkä palveltu paikallisessa ravintolassa, voi nyt seistä edessänne ja vannoa kaikkein pyhimmän valan. Muistakaamme siis tänä päivänä keitä olemme ja kuinka kauas olemme kulkeneet. Amerikan syntymävuotena, kuukausista kylmimpänä, pieni joukko isänmaanystäviä kyyhötti hiipuvan leirinuotion ääressä jäisen joen rannalla. Pääkaupunki oli hylätty. Vihollinen lähestyi. Lumi oli veren tahrimaa. Kun vallankumouksemme kohtalo oli vakavimmin vaakalaudalla, kansakuntamme perustaja komensi lukemaan kansalaisille nämä sanat: "Kerrottakoon tulevaisuuden maailmalle... että sydäntalven kylmyydessä, josta voi selviytyä vain toivo ja kunnia... että yhteisen vaaran hälyttämä kaupunki ja maa astui kohtaamaan vihollisensa."
Amerikka. Muistakaamme yhteisten vaarojemme edessä, tänä vaikeana talvena, nuo ajattomat sanat. Kohdatkaamme taas kerran toivon ja kunnian turvin jäiset virrat ja kestäkäämme vastaiset myrskyt. Saakoot lastenlapsemme sanoa, että kun meitä koeteltiin, emme suostuneet päättämään tätä matkaa, emme suostuneet kääntymään takaisin, emme horjuneet, vaan katsoimme taivaanrantaan ja kannoimme Jumalan silmien alla eteenpäin tuota suurta vapauden lahjaa. Me toimitimme sen turvallisesti tuleville sukupolville.
Suoraan Barack Obaman televisiopuheesta Aamulehdelle kääntänyt Hannu Tervaharju
_________________ Xbox live: rombbe
Viimeksi muokannut Skunk päivämäärä 4.7.2010 19:19, muokattu yhteensä 1 kerran
|